Meditaatio

Perinteisesti meditaatiota on harjoitettu monissa Kauko-Idän maissa, kuten Kiinassa, Japanissa ja Intiassa. Meditaatio onkin oleellinen osa monia uskontoja ja elämäntapoja. Seitsemänkymmentäluvulla hippiliikkeen myötä Kaukoidän uskonnot, filosofiat ja käytännöt ovat alkaneet levitä myös Eurooppaan ja sitä kautta myös Suomeen. Tavallinen kansa on saattanut kuulla puhuttavan meditaatiosta esimeriksi buddhalaisuuden tai hindulaisuuden yhteydessä.

Tavallisesti meditoija istuu liikkumatta silmät suljettuna ja koettaa keskittyä esimerkiksi omaan hengitykseensä. Hiljaisuudessa mieleen saattaa juolahtaa kaikenlaisia asiaan kuulumattomia, meditointia häiritseviä, ajatuksia, kuten: ”tänään pitää varata hammaslääkäriaika” tai ”kadonnut avain on lipastossa”. Tällaisia tilanteita kohdatessaan meditoija ei varsinaisesti koeta karkottaa ajatuksia, vaan pyrkii kiinnittämään huomionsa takaisin hengitykseen.

Monissa meditaatioiden muodoissa pyritään itsekkyyden, ylpeyden, ahneuden ja muiden negatiivisten ominaisuuksien kitkemiseen. Tavallisesti buddhalaisessa ja hindulaisessa filosofiassa meditoinnilla pyritään myös saavuttamaan uskonnollisia ja hengellisiä tavoitteita kuten valaistuminen tai uudelleensyntymiskierteen katkaisu.

Tietoisuustaito eli tietoinen läsnäolo (eng. Mindfulness) on jalostettu perinteisestä meditaatiosta ja nykyään siitä puhutaankin paljon. Alkuperäisestä meditaatiosta poiketen tietoisuustaito ei liity mihinkään tiettyyn uskontoon tai elämäntapaan. Perinteisen meditaation sivutuotteena saatu mielenrauha ja tasapaino ovat modernin tietoisuustaidon päätavoitteita, mutta toisin kuin meditaatiossa, mieleen pyrrkiviä ajatuksia ei karkoiteta. Tietoisen läsnäolon vaikutuksia on tutkittu jo jonkun verran ja sen on osoitettu lieventävän monien psykologisten häiriöiden oireita. Sitä käytetäänkin jo monien terapioiden osana esimerkiksi stressin lievittämiseen ja itsetunnon kohentamiseen.